Arkkitehtuurikuvausta

Palaan nyt jo aiemmin kertomaani aiheeseen, tähän kolmen kuvan sarjaan jossa kohteena oli rakennus.
Ja kuten sanottu, aihe oli melko vieras jos ei oteta lukuun perus räpsimisiä ( lue: sen enempää miettimättä linjoja tai pakopisteitä ). Mä valitsin kohteeksi Ilveslinnan joka sijaitsee Jämsänkoskella, aivan paperitehtaan kupeessa. Hieno ja arvokas rakennus.
Ongelmia oli tosiaan useita ( tai niin ainakin luulin ), isoin ehkä tilan puute: en päässyt tarpeeksi kauas kohteesta jotta olisin saanut sellaiset kuvat mitä ajattelin, ja puuhunkaan en uskaltanut lähteä kiipeämään...
Mutta hupsista, eipä se annettu palaute tänään niin kovin kurjaa ollutkaan. Yksi kuva olikin jo MELKEIN hyväksyttävä suorine linjoine kaikkineen. Tai jokainen kuvahan hyväksyttiin, ja niistä sai rakentavaa ja ennenkaikkea opettavaista palautetta.
Tärkeimmiksi seikoiksi arkkitehtuurikuvausta tehdessä mainittiin neljä juttua joita tulisi muistaa.
1. Yksi kuva on oltava "laajakuva" jossa näkyy koko rakennus.
2. Projektio. Kuva joka on otettu täysin kohti ja linjat ovat kuvanreunan myötäiset.
3.Perspektiivin pako. Kuvasta toinen kulma/reuna jää "auki"
4. Yksityiskohdat eli detaljit.
Lisäksi kuvien ( rakennuksien ) on AINA oltava tarkkoja, aukolla 11-16 otettuja. Itsellä oli näissä kuvissa aukko 11.
Omassa kuvassani missä pääkohde on silta, tuli ehkä eniten palautetta; se ei ole arkkitehtuurista kuvausta sillä siinä pääkohde on silta eikä sen takana oleva rakennus. Tämän jo tosin tiesinkin mutta se vaan oli niin kiva kuva...;) Ja yksi seikka oli myös se, että kohta missä kaiteet päättyvät, tai kaiteen linja on samassa linjassa rakennuksen reunojen kanssa, niin se ei ole hyväksyttävä juttu. Tietenkään.
Mutta siis kaikinpuolin oli kyllä todella opettavaiset 3h tänään, imin tietoa kuin sieni ja opin rutkasti uutta.
Mikko Auerniitylle kaikki kiitos ja kunnia näistä tunneista.Ja kai pieni kiitos kuuluu myös Simolle, meidän Bossille :)

Sitten loppuun taas kevennystä ettei ihan pääse liian viralliseksi...
No, mulla oli tänään hyvä päivä. Ehkä isoin juttu oli se kun sain muutaman vuoden takaisen solmun mielessäni vihdoin aukeamaan. Tai ei se varsinaisesti ollut mikään solmu, mutta asia joka oli kaivellut mun mieltä aina aika ajoin. Jokatapauksessa sen selviäminen sai mielen ihan uudella tavalla virkeäksi, tuntui kuin möykky olis lähteny sisältä pois. Joku vois sanoa että mitäpä sitä menneitä murehtimaan, mutta minulla tietyt asiat ainakin kulkevat mukana jos ne on jotenkin jäänyt epäselviksi tai selvittämättä.
Mutta aika, se vaan auttaa moneen asiaan niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin. Asioita kyllä tapahtuu silloinkun aika on kypsä. Ja sitä pitäis ajatellakkin enemmän, että miksi tiettyjä asioita tapahtuu? Miksi joku asia tuntuu sinussa tietyllä tapaa?
Mä olen huomannu, että kun olo on esim surullinen, niin silloin saatat saada ihanan tsemppiviestin ystävältä. Tai kun murehdit loppuunkulutettuja rahavarojasi, niin voitatkin arvassa tai saat plussaseteleitä vinon pinon postissa. Tai jos työt loppuu yllättäen ja mietit jo tulevaisuuttasi ruokajonossa, sinulle tarjotaankin keikkatyötä niin että tulotasosi säilyy jonkunlaisena ja saat ostettua kaupasta muutakin kuin maitoa. Oletko koskaan miettinyt samaa? Mä olen ja näin mä asiat koen.

Mutta tämän pidemmittä puheitta, oikein hyviä öitä ja kauniita ajatuksia.

-Minna

Henkilökuvausta miljöössä

Kun aiheena on henkilökuvaus, niin päätin testata kuvausta myös miljöössä kun kerta kelitkin vielä sallivat vähäisen pukeutumisen ;)
Sain mallikseni ystäväni Satun, ja paikaksi valitsin Jämsässä sijaitsevan vanhan huopatehtaan pihapiirin. Paikkojahan siellä oli vaikka kuinka upeiden kuvien ottoon, muutama häiriötekijäkin löytyi mutta se on ymmärrettävää kun kuvauspaikka oli noinkin lähellä Jämsän suurta ydintä joten väkeä liikkuu.

Päivä/ilta oli aurinkoinen ja mulla oli tarkoitus käyttää salamaa joka seisoi jalustan nokalla kohteen vieressä/takana, eli koitin sillä avata varjoja joita kova auringonvalo synnyttää. No, eihän siitä mitään sitten tullut. Malli seisoi pimennossa, minne valo lankesi vain hitusen. No, ei se mun käsisalama valaissut sitä tilaa juurikaan vaikka tehot olivat tapissa. Jätin sen suosiolla pois koko kuvauksista, ja sitäpaitsi salaman käyttö on muutenkin joissakin piireissä ihan yliarvostettua ;)

Opetin myös Satulle hieman kameran käsittelyä, lähinnä tarkennuspisteistä ja muutama onnistunutkin kuva tuli. Minä sain olla mallina näissä, jeijjj.

Mutta sitten seuraavaan etätehtävään ( joka palautetaan tänään ), tuli ottaa kolme kuvaa rakennuksesta.
Ohjeet: Syyskuun arkkitehtuurityöpajaan valmistaudutaan tehtävällä:
Sinun tulisi tehdä pienimuotoinen tutkielma jostain itse valitsemastasi rakennuksesta tms. kohteesta. Kolme kuvaa riittää. Yritä saada kuviisi jotain olennaista rakennuksen "hengestä", muodosta tai sopusoinnusta ympäristöön. Ota kuvat mukaan torstain kontakti-illalle. Toivottavasti löydätte valitsemaanne kohteeseen hyvän valon ja hetken kuvATA.

No, mulle iski samantien pieni paniikki koska mun objektiivivalikoimaan ei kuulu laajakulmaa, ja uskon että se olis tämän tyylisiin kuviin ehkä paras linssi. Ja toinen murhe oli se, että paikat joita ajattelin kuvata eivät anna kauheasti tilaa liikkua joten erilaisten kuvakulmien löytäminen olisi melko haasteellista... Ja se objektiivi. Eli pelkkää murheenkryyniä koko hela tehtävä ;)
Nappasin kuitenkin yksi päivä ne kuvat jotka sitten tänään pää painuksissa palautan muidenkin arvosteltaviksi. En selittele, mutta nyt ei ollut kohdillaan oikein mikään. Ei fiilis, ei vuorokauden aika ( kirkas päivänvalo ), ei välineet, eikä loppujenlopuksi kai paikkakaan. Mutta hei, näin se välillä menee. Onneksi tiedostin nuo kaikki epäkohdat, joten ensi kerralla taas pikkusen viisaampana vai mitä?
Kuvat laitan sitten viikonlopun aikaan tännekkin. 

Mutta nyt ne henkilökuvat, ne tulee seuraavaksi. 
*Torstai on toivoa täysi, eikös niin :)

-Minna