No mutta sitten mieleen tuli myös se, että mitäs jos tarvitaankin lisää valoa? Riittääkö käsisalama? Millainen sää ulkona on kuvaushetkellä, pärjätäänkö ilman valoja? Varuiksi hain koululta lainaan rangerin joka on siis akkukäyttöinen salama jota voi hyvin kuljettaa mukana.
No, tätä salamaa käytin sitten kuitenkin vain osaan kuvista ( sisätiloissa ) ja taas tulin siihen lopputulokseen, että parhaat kuvat ( minun mielestäni ) syntyy ilman minkäänlaisia lisävaloja. Luonnonvalo on ylivoimaisesti paras. Salaman kanssa kun lähtee kikkailemaan, niin usein kuviin jää ikäviä varjoja ja kuvista jää uupumaan luonnollisuus, ja muutenkin kuvista tulee jotenkin "kovia". Tietysti mukanaan voisi kantaa softboxeja ja muita vermeitä mitkä auttaisivat näihin epäkohtiin, mutta tällä kertaa toimin näin. Ja se kannatti. Yksinkertaisuus kunniaan.
Hyödynsin tätä rangeria myös toisenlaisiin kuviin, muotokuviin ystävästäni Teasta ( joka on erittäin kuvauksellinen ja innostui ideastani heti ) :) Tea asuu perheineen ihanassa vanhassa puutalossa joka henkii vanhaa aikaa ja tunnelmaa, ja halusinkin tuoda kuviin yksityiskohtia heidän upeasta talostaan. Tarkemmin voit seurata tämän talon elämää ystäväni blogista: http://uusitalossa.blogspot.com/
Kuvista tuli kyllä upeita, sillä mallin ohjaaminen oli luistavaa ja ehdotuksia tuli myös mallilta itseltään. Koitimme saada kuviin muitakin ilmeitä kuin se perinteinen "mutrista huulia" katse, ja kieltämättä se on välillä vähän haastavaa. Mutta me saatiin homma purkitettua hyvin ja nyt minulla on taas muutama kuva lisää portfoliooni. Jes. Kuvat löytyvät tekstin lopusta.
Ainiin, meinasin kokonaan unohtaa yhden ison jutun jossa sain olla osallisena. Nimittäin ystävilläni on jumppasali ( Askel ), ja sain kunnian ottaa kuvat heidän uusia nettisivujaan varten. Tila oli sinällään haastava, sillä seinät olivat oranssit ( valokuvaajan kauhu ), ja tilassa keskellä kaksi isoa "tolppaa" jotka vähän toivat haastetta kuvien ottamiseen. Mutta lopulta kuvat saatiin purkitettua ja valmiit nettisivut julkaistaan tässä kuussa. Pistän tänne sitten linkkiä kun sen aika on. Ystäväni Tonja teki myös erittäin hienoa työtä kun duunasi nämä Askeleen kotisivut, semmoiseen ei meikällä riittäisi älli eikä kyllä pinnakaan ;)
Mutta mitäpäs sitten? Huomenna istahdan koulunpenkille ja palautan dokumenttiprojektini, jota työstän vielä tänäänkin. Ai mitenniin viimetipassa? ;) Viimeiset kuvat räpsin tänään Salmisen kierrätyskeskukselta, joita rupean kohta koneella viimeistelemään. Saas nähä kuinka tyly tuomio minulle huomenna tulee, jännää.
Muutoin elämä maistuu aikas hyvältä. Palaset on loksahdelleet kohdilleen melko nopealla tahdilla, mutta niinkuin joku sanoi niin mä en ole koskaan ollut mikään jahkailija vaan olen tarttunut tilaisuuksiin ja mahdollisuuksiin melko spontaanisti. Ja yleensä se on kannattanut.
Tämän ikäisenä on pakko ajatella myös sitä, ettei aikaa kannata tuhlata. Monesti sitä vaan ajattelee sitäkin että mitähän muut ihmiset ajattelevat, tai miten muut asioihin suhtautuvat. Niin. Elävätkö nämä "muut" myös sinun elämääsi? Tuntevatko nämä ihmiset juuri niitä tunteita mitä itse tunnet? Kävelevätkö nämä "muut" ihmiset sinun kengilläsi? Eivät.
Juuri siksi pitäisikin enemmän kiinnittää huomiota siihen mitä itse haluat, eikä siihen millaisen mallin yhteiskunta ( tai joku muu taho ) on sinulle antanut kuinka pitäisi toimia.
Ja tiedättekö? Mä alan pikkuhiljaa päästä perille tästä ;)
Tällä hetkellä voi sanoa että olen onnellinen. Olen onnellinen itseni puolesta mutta myös muutaman muun puolesta. Mulle on tärkeää että minun läheisillä on hyvä olla, ja nyt on tainnut käydä niin että aurinko paistaa muillekkin kun vain minulle. Ja hyvä niin. Tästä on hyvä jatkaa joulun odotusta <3
*Faith, hope, love <3
-Minna
