Niin ja sitten olisi se näyttö. Se roikkuu edelleen. Sadoissa kuvissa, joita olen koulutaipaleeni aikana ottanut. Reenannut,itkenyt, pettynyt, onnistunut, yllättynyt. Monenmoisia tunteita läpikäyneenä en vain tahdo löytää sitä punaista lankaa mistään. Jostakin olisi kai aloitettava, kokeiltava erilaisia kokonaisuuksia ja katsottava mitä näyttöihmiset tuumaavat. Bumerangiahan voi viskellä aina niin pitkään että kaikki osapuolet olisivat tyytyväisiä?
Ärsyttää oikein kuinka saamaton laiskiainen olen ollut, ja se että ei ole lainkaan tapaistani jättää asioita tällä tavoin roikkumaan. Argh.
Pieni pilkahdus sentään tässä harmaassa mössössä on se, että jutustelin eilen vähän samassa tilanteessa olevan luokkatoverini kanssa, ja se sai pienen kipinän syttymään pään sisällä - Ehkä tästä selviääkin vielä? Yritetään ainakin! Kasataan kuvat ja kokeilaan mitä palautetta saadaan! Yritetään etsiä se oma juttu ja YRITETÄÄN olla ylpeitä ottamistamme kuvista!
( Saas nähdä toimiiko, mutta kyllä me Samuli tää viel hoidetaan ;) )
Tässä olisi muutama kuva hääpareista joita sain mahdollisuuden kuvata:
Kauniita morsiamia, komeita sulhasia :)
Ja täytyy tähän alle laittaa vielä kuva tyttärestäni ja hänen ystävästään, likathan näyttävät ihan minififtareilta punaisissa huulissaan <3
Oikein ihanaa syksyn odotusta, kohta saa tunnelmoida kynttilöiden valossa.
-Minna
