Vuoden 2014 viimeinen päivä.

Noniin. Tässä sitä ollaan, hyvästelemässä mennyttä vuotta joka on ollut kaikinpuolin antoisa ja hyvä. 

Paljon olen saanut kokea ja nähdä, ja ennenkaikkea tuntea. Kun ikää kertyy niin niitä omia ajatuksiaan oppii työstämään, ja ehkä niitä tukaliakin tunteita on nykyään helpompi käsitellä kuin vaikka vuosi sitten. 

Peiliin olen joutunut katsomaan useasti, ja ehkä se viisaus onkin siinä että osaa tarkastella omaa käyttäytymistään laajemmin kuin ennen, myöntää virheensä ja heikkoutensa. Ja toisaalta puolustaa itseään, seisoa omien tekojen ja sanojen takana. Se ei tunnu kaikille olevan itsestäänselvää. Kantaa vastuuta. On niin helppoa syytellä muita, sen sijaan että olisi rehellinen itselleen sekä muille.

Minua kummastuttaa juuri ihmisten pikkusieluisuus ja oman edun tavoittelu silläkin uhalla että se loukkaisi muita. No, veikkaan että nekin ihmiset tulevat löytämään kaiken edestään jollakin tapaa. Valheilla ja viekkaudella kun tuppaa olemaan hyvinkin lyhyet jäljet.

Mitä muuta vuoteen 2014 mahtui? 

Paljon ihania ja lämpöisiä hetkiä, ystäviä, naurua, matkoja, kyyneleitä, ikävää. Tunteita laidasta laitaan. Siltikään en mitään vaihtaisi pois, vaan olen tyytyväinen siihen mitä olen saanut.

Kiitos siis kuluneesta vuodesta ja tervetuloa vuosi 2015! :)

Rakkauvella Minna <3

Onko vielä pitkä matka?

No ei ole! Meinaan VAT-näytön palautukseen, joka on muutamaa liitettä vaille valmis. Siis valmis lähetettäväksi eteenpäin. 
Ihmettelen itsekkin miten viime tippaan olen kaiken jättänyt, sillä yleensä olen melko aikaansaava ihminen enkä jätä asioita viimemetreille roikkumaan. 
Ehkä syy on siinä, että en varsinaisesti "tarvitse" papereita tällä hetkellä mihinkään, sillä ainakaan vielä en ole jatkokouluttautumassa enkä perustamassa yritystä. Ja yrityksenhän/toiminimen voi perustaa ilman tuota paperiakin. Muutamassa vuodessa valokuvaajien määrä on kasvanut huomattavasti, ja usein luullaan että kaikki järjestelmäkameran omistavat ovat jollakin tavalla ammattilaisia. Vaikka eihän näin ole.
Valokuva ja valokuvaus on paljon muutakin kuin vain kuvan räpsäisy. Se on toisinaan harkittua valon ja varjojen sommittelua, kuvan rakenteen tuntemusta. 
Toisinaan mennään ohi oppikirjojen, eikä välitetä pakopisteistä tai siitä onko joku linja suora vai ei. Tärkeintä (minusta), on kuitenkin aina mennä fiiliksen mukaan. Joku asia saattaa toimia tietyssä kuvassa, mutta toisessa ei. Sekin asia tekee meistä kuvaajista erilaisia. Osataan käyttää erilaisia tapoja kuvata ja käsitellä kuvia niin, että syntyy juuri se minun näköinen kuva. 

Mitä valokuvaus sitten merkitsee minulle?
Ensinnäkin, se on oiva tapa toteuttaa itseään. Kertoa tunteista ja fiiliksistä. Toisinaan huomaa että kuvissa toistuu sama tunnelma pitemmän aikaa. Kun miettii tarkemmin, tajuaa kuvien kertovan monesti sen hetkisestä mielentilasta. Ilosta, surusta, haikeudesta, onnesta.
Minulle tärkeintä on että kuvissa on tunnetta, ja että se herättää katsojassakin jonkin tunteen. 
Hyvä paikka löytää kuvia on Instagram. Siellä törmää kuviin laidasta laitaan, ja täytyy myöntää että toisinaan kyllästyttää ne duckfacet ja jumppatrikookuvat joita sinne paljon lataillaan. Mutta sekin kai on joku muoti-ilmiö, että joka päivä laittaa kuvan pepustaan ja odottaa kuinka monta tykkäystä kuva saa.
Itse en voisi vähempää piitata tykkäyksien määrästä ja siitä kuinka moni minua seuraa, en rakenna niiden kuvien varaan käsitystä itsestäni ja siitä kuinka "suosittu" olen. Toki iloitsen jos joku on kuvastani tykännyt, en nyt tarkoita sitä. Mutta tärkeintä on minulle se, jos edes yksi ihminen saa kuvastani jonkin tunteen tai fiiliksen. Tai ruokakuvasta vaikka näläntunteen, sekin käy :)

Tähän alle laitan muutamia kuvia joita olen syksyn jälkeen ottanut. Kuvia ihmisistä ja kauniista Suomen luonnosta :)

-Hyvää miestenpäivää :)

Love, Minna

Syksy tule jo!

Niin. Kesä oli kyllä kuumempi kuin vuosiin ja kuvauskeikkojakin oli sopivasti, joillekkin innokkaimmille jouduin sanomaan jopa "ei ehdi" mikä tietysti harmittaa. Niin se vaan menee että työ haittaa toisinaan harrastusta, enkä ole lähtenytkään sille linjalle että venyttäisin päiväni/viikkoni niin pitkiksi ettei muulle jää aikaa. 

Niin ja sitten olisi se näyttö. Se roikkuu edelleen. Sadoissa kuvissa, joita olen koulutaipaleeni aikana ottanut. Reenannut,itkenyt, pettynyt, onnistunut, yllättynyt. Monenmoisia tunteita läpikäyneenä en vain tahdo löytää sitä punaista lankaa mistään. Jostakin olisi kai aloitettava, kokeiltava erilaisia kokonaisuuksia ja katsottava mitä näyttöihmiset tuumaavat. Bumerangiahan voi viskellä aina niin pitkään että kaikki osapuolet olisivat tyytyväisiä?
Ärsyttää oikein kuinka saamaton laiskiainen olen ollut, ja se että ei ole lainkaan tapaistani jättää asioita tällä tavoin roikkumaan. Argh. 
Pieni pilkahdus sentään tässä harmaassa mössössä on se, että jutustelin eilen vähän samassa tilanteessa olevan luokkatoverini kanssa, ja se sai pienen kipinän syttymään pään sisällä - Ehkä tästä selviääkin vielä? Yritetään ainakin! Kasataan kuvat ja kokeilaan mitä palautetta saadaan! Yritetään etsiä se oma juttu ja YRITETÄÄN olla ylpeitä ottamistamme kuvista!
( Saas nähdä toimiiko, mutta kyllä me Samuli tää viel hoidetaan ;) )

Tässä olisi muutama kuva hääpareista joita sain mahdollisuuden kuvata:

Kauniita morsiamia, komeita sulhasia :)

Ja täytyy tähän alle laittaa vielä kuva tyttärestäni ja hänen ystävästään, likathan näyttävät ihan minififtareilta punaisissa huulissaan <3

Oikein ihanaa syksyn odotusta, kohta saa tunnelmoida kynttilöiden valossa.

-Minna

Nyt on jo kesä!

Mitä ihmettä. Viime kirjoituksesta kulunut pitkä tovi ja nyt on tullut kesä!
Olen ollut kyllä huono emäntä blogin suhteen, ja ehkä vähän muidenkin asioiden suhteen, esimerkiksi koulun. Nyt on tosiaan jo kesäkuu, eikä näyttöni ole vieläKÄÄN kasassa. 
Mulla on ollut joku ihme pelko ja "masentuminen" koko koulun suhteen, epäröin ja arastelen, en luota omiin taitoihin enkä omaan osaamiseen. Siitä syystä en vain ole saanut aikaiseksi alkaa kokoamaan näyttökuvia. Huono selitys ehkä, mutta tällä hetkellä tuntuu että mahdanko koskaan valmistuakaan. 
Mutta mulla on ollut sellainen tapa aina, että jos en saa tehtyä tärkeitä juttuja kunnolla ja sata lasissa, en tee niitä mielelläni ollenkaan. Usein silloin näissä tilanteissa ei synny hyvää jälkeä, ja hyvää ( erinomaista ) jälkeähän sen näytön on oltava jos mielii saada paperit kouraan.
Mutta katsotaan. En halua hätäillä. Silti toivotan kaikille opiskelutovereilleni suuret onnittelut valmistumisen johdosta, teette mahtavaa työtä ja loistavaa jälkeä! :) Olenpa teitä suositellut myös eteenpäin, niin se homma vaan toimii.

Nyt sitten haluaisin kertoa aivan loistavasta kirjasta jonka sain juuri luettua, nimittäin opus nimeltä Veitsen terällä. Kirja kertoo Christer Lybäckin selviytymistarinan alkoholismista ja vankilakierteestä huippukirurgiksi. Hänen matkansa oli pitkä ja kivikkoinen, ja usein olin silmäkulmat kyynelissä tätä luettaessa. Alkuun epäröinkin, että voiko tarina olla edes totta, sillä niin uskomattomalta se välillä kuulosti. Mutta kyllä, jokaiselle meistä annetaan eteen tienhaaroja joissa mietimme mihin suuntaan lähdemme. Jokainen polku johtaa varmasti määränpäähän, mutta se millä tavoin sen kuljemme on se tärkein asia. 

Pitäisi aina muistaa kohdata ihminen ihmisenä, siinä hetkessä. Oli menneisyys tai status mikä tahansa, niin jokaisella meistä on ihmisarvo jota pitäisi kunnioittaa. Tiedän, että ihmiset ovat julmia toisilleen eikä tämä minun "ihanne malli" ole todellakaan mikään itsestäänselvyys. Mutta toivoisin jokaisen miettivän tätä, koska kyllä naapurin Mattikin voi olla ihan kiva tyyppi alkoholismistaan huolimatta. 

Mutta juu. 

Kuvia laitan tähän nyt vaan muutaman, mitä otin pari viikkoa sitten puolisoni siskosta ( joka on muuten kaunis tapaus ), valmistujaispäivänään. 
Tulossa on myös rippi-sekä hääkuvaa kesän aikana joten niitä kohti iloisin mielin, onneksi into kuvaamiseen on säilynyt vaikka välillä itsetunto meinaakin laahustaa lattian rajassa :)

Iloisia kesäpäiviä ja paljon rakkaustta <3

-Minna

Ensimmäinen työharjoitteluviikko takana

Nuin se olis ensimmäinen viikko taputeltuna paikallislehti Jämsänseudussa, ja fiilikset on jokseenkin hyvät. Olen saanut ensimmäisestä päivästä alkaen kuvailla ja liikkua itsenäisesti, ja tehdä muutaman juttukeikankin ( Napero, Kurkistus ja muutama gallup ). Olen myös ollut toimittajien matkassa niin poliisiasemalla kuin hammaslääkärissäkin, joten monenlaista kuvaa mahtui tähän viikkoon. Onhan lehtikuvaus ihan oma maailmansa, jo ihan siltäkin saralta että ketä saa kuvata ja missä saa kuvata. 
Toinen seikka on kuvan koko, tai lähinnä kuinka ronskiakin kuvien rajaus välillä on. Se pitää ottaa huomioon kuvatessa, mieluummin vähän löysempi rajaus että sitten ei käy niin että loppuvaiheessa ihmiseltä on rajattava kädet/jalat kokonaan pois. Joillekkin sekin tosin saattaisi sopia hyvinkin, mutta tuskin taittaja sellaista suostuisi tekemään ;)
Mutta siis kaikinpuolin hyvä viikko ja seuraavaa jo innokkaasti odotan, huilaan vaan ensin viikonlopun yli.

Nyt on tosiaan ollut hieman väliä kirjoittelussa, ollut olevinaan niin kauheasti hommia. Ja olihan niitä kuvauksia Helmikuussa ihan kiitettävästi oikeastikkin. Lapsikuvaa, hääkuvaa, joukkuekuvaa, huomenlahjakuvaa. Eli olen oikein tyytyväinen viimekuun saldoon mitä kuvauksiin tulee. Rutkasti harjoitusta.

Tähän alle laitan nyt muutamat ottamani hääkuvat sekä kuvan 1v kuvauksista jotka tein kotosalla. Ostin taustakangasta hurjasta alesta, 100€ kangas lähti matkaan 38 eurolla. Ei paha lainkaan. Vaikka tokihan joku voisi sanoa ettei se sisustuksellisesti ole kovin hieno tuossa makkarin seinällä roikkuessaan, mutta väliaikaistahan tämä vain on. Kotistudion pitäminen. Nyt pitäisi vaan laittaa rahaa ( olematonta sellaista ) palamaan ja ostaa uusi käsisalama, tähän asti olen pärjännyt yhdellä mutta se ei tahdo enään riittää. 
Mutta sen olen huomannut kuinka pitkälle silläkin pääsee; salama/valkoinen sateenvarjo/jalustat ja heijastin---> Valmis kuva. Mutta paljoa tällä setillä ei vielä kikkailla, peruskuvat onnistuu kyllä.

Mitähän vielä. Niin. Viimekuussa kontaktijaksolla palautettiin harjoitusnäyttö tehtävä, johon piti siis koota muutama valokuva ja se prosessi mihin sitä on käytetty. Kuka tilasi, miksi tilasi, mitä sovittiin ym. Ja digitaalista työnkulkua tuli selvittää myös. Minä tein melko yksinkertaisen näytön, josta tuli rakentavaa palautetta. Oikeaa näyttöä varten enemmän kuvia ja kuvankäsittelyssä enemmän "auki" työvaiheita. Ja monipuolisuus, sitä taidettiin sanoa jokaiselle luokkalaiselle. Eli nyt pitäisi vaan kovasti kuvailla niin sisällä kuin ulkonakin, studiossa ja vaikka missä. Juujuuu, kyllä mä meinaan toukokuussa valmistua. Ehkä ;)

Jees mutta tässä tämä taitaakin lyhykäisyydessään olla, opiskelujen saralta. 
Muutoinhan elämä on mallillaan, kevät tekee kovasti tuloaan ja linnut jaksaa lauleskella aamusta alkaen. Mikään ei ole hienompaa kuin herätä siihen että auringonsäteet tulvivat sälekaihtimien välistä! Ah! Kunpa hiekat vielä harjattaisiin kaduilta pois niin se olis sitten siinä. Kevät. Joka tuo tullessaan myös niin kaivatun kesän. On tää hienoo tää ihmisen elo, jos jättää turhat ressit taaksensa niin jopa kuraiset, koiranp*skassa olevat kengät voi tuoda hymyn huulille. Sieltä se kesä tulee :)

Ei muutakuin hymyä huulille, se olis perjantai ny!

-Minna

Matkalla maailmassa vuonna 2014

Vuosi on vaihtunut ja matkani jatkuu edelleen, sanoisinko että entistä vahvempana ja määrätietoisempana mennään eteenpäin. Toivon mukaan vuosi tuo tullessaan jotakin uutta ja ihmeellistä, samalla säilyttäen tämän hyvän viban minkä olen jostakin(?) elämääni saanut :)

Viimeisin kontaktijakso oli viime viikolla, jossa käsittelimme yrittäjyyttä ja millaisia vaihtoehtoja meillä on tällä hetkellä olemassa. Osuuskunta sanana jäi päällimmäiseksi mieleen, se mahdollistaisi vaivattoman valokuvauksen sillä ei tarvisi miettiä mm paperisotia eikä lippujen ja lappujen hukkumista. Mielenkiintoinen konsepti kyllä. 

Lauantaina sitten perehdyttiin käsisalamoiden maailmaan sekä siihen millaisia apuja voi ja kannattaa käyttää pikkusalamoilla kuvattaessa. Minulle ihan uusi juttu ( kuullut olen kyllä ), oli eriväriset geelit joita voi laittaa salaman eteen, auttaa mm siihen jos tilassa on monenlaista valoa ( auringonvalo/loisteputki/salama ), ja geeleillä "korjaillaan" kuvaa samansävyiseksi. Vaikea selittää, mutta pointti suurinpiirtein tuo. 

Jouduin hieman livistämään koululta etuajassa, nappasin rangerin kainaloon ja suuntasin ystäväni Tommin kanssa Kankaan tehtaalle kuvailemaan. Toisiamme emme suinkaan kuvanneet, vaan bändiä nimeltä Rough Grind. "Tummapaahtoista raskasta rockia karkeana jauhatuksena vanhan liiton vaikuttein" .

Ja kyllä oli muuten mukava parituntinen näiden heppujen kanssa, suuri kiitos yhteistyöstä! Kuvamateriaalia syntyi ja tänne laitan muutaman otoksen teidänkin katseltavaksi. Toivotaan että bändistä tullaan vielä kuulemaan, ei muutakun liput korkealle ja tsempit pystyyn!

Tässä olisi muutenkin tulossa erinäisiä projekteja muutaman kk sisään, mm huomenlahjakuvausta aika rockillakin asenteella sekä tuttavani hääkuvaus maalaismaisemissa. Erilaisia, kivoja prokkiksia joihin on aina ilo tarttua. 

Sitten yksi minulle suuri juttu on se, että pääsin paikalliseen Jämsän Seutu lehteen harjoittelijaksi. Harjoittelu alkaa 3.3 ja kestää n kuukauden päivät. Ajatuksena oli, että roikun toimittajien lahkeissa kamerani kanssa, ja hoidan näin ollen sitä kuvauspuolta. Ehkä pääsen myös kirjoittamaan  näyttämään kykyjäni silläkin/tälläkin saralla. Jännittävää. Eihän sitä koskaan tiedä josko minusta tuleekin isona toimittaja, kun ei riitä kokin, lähihoitajan eikä valokuvaajankaan paperit ( jos sellaiset koulusta joskus saan ) ;). Nykyään itsensä uudistaminen ei ole lainkaan pahasta vaan ennemminkin suotavaa jos meinaa työnsyrjässä pysyä kiinni. Ja kukapa ei haluaisi uudistaa itseään myös siltä henkiseltä puolelta, se kun väistämättä muuttuu myös, mm työn kautta. 

Mutta muutenhan täällä pyyhkii erittäin hyvin, takana TAAS muutto ( toivottavasti pysyvä sellainen ), oli pakko saada enemmän tilaa elää. Nyt neliöitä on tuplasti edelliseen kotiin verrattuna ja huh, täällä kyllä pystyy hengittämään paljon paremmin :D 

Näihin sanoihin ja näihin tunnelmiin on hyvä päättää tämä luku, leppoisaa pakkaspäivän jatkoa ja iso PuSS <3

-Minna