Nyt on jo kesä!

Mitä ihmettä. Viime kirjoituksesta kulunut pitkä tovi ja nyt on tullut kesä!
Olen ollut kyllä huono emäntä blogin suhteen, ja ehkä vähän muidenkin asioiden suhteen, esimerkiksi koulun. Nyt on tosiaan jo kesäkuu, eikä näyttöni ole vieläKÄÄN kasassa. 
Mulla on ollut joku ihme pelko ja "masentuminen" koko koulun suhteen, epäröin ja arastelen, en luota omiin taitoihin enkä omaan osaamiseen. Siitä syystä en vain ole saanut aikaiseksi alkaa kokoamaan näyttökuvia. Huono selitys ehkä, mutta tällä hetkellä tuntuu että mahdanko koskaan valmistuakaan. 
Mutta mulla on ollut sellainen tapa aina, että jos en saa tehtyä tärkeitä juttuja kunnolla ja sata lasissa, en tee niitä mielelläni ollenkaan. Usein silloin näissä tilanteissa ei synny hyvää jälkeä, ja hyvää ( erinomaista ) jälkeähän sen näytön on oltava jos mielii saada paperit kouraan.
Mutta katsotaan. En halua hätäillä. Silti toivotan kaikille opiskelutovereilleni suuret onnittelut valmistumisen johdosta, teette mahtavaa työtä ja loistavaa jälkeä! :) Olenpa teitä suositellut myös eteenpäin, niin se homma vaan toimii.

Nyt sitten haluaisin kertoa aivan loistavasta kirjasta jonka sain juuri luettua, nimittäin opus nimeltä Veitsen terällä. Kirja kertoo Christer Lybäckin selviytymistarinan alkoholismista ja vankilakierteestä huippukirurgiksi. Hänen matkansa oli pitkä ja kivikkoinen, ja usein olin silmäkulmat kyynelissä tätä luettaessa. Alkuun epäröinkin, että voiko tarina olla edes totta, sillä niin uskomattomalta se välillä kuulosti. Mutta kyllä, jokaiselle meistä annetaan eteen tienhaaroja joissa mietimme mihin suuntaan lähdemme. Jokainen polku johtaa varmasti määränpäähän, mutta se millä tavoin sen kuljemme on se tärkein asia. 

Pitäisi aina muistaa kohdata ihminen ihmisenä, siinä hetkessä. Oli menneisyys tai status mikä tahansa, niin jokaisella meistä on ihmisarvo jota pitäisi kunnioittaa. Tiedän, että ihmiset ovat julmia toisilleen eikä tämä minun "ihanne malli" ole todellakaan mikään itsestäänselvyys. Mutta toivoisin jokaisen miettivän tätä, koska kyllä naapurin Mattikin voi olla ihan kiva tyyppi alkoholismistaan huolimatta. 

Mutta juu. 

Kuvia laitan tähän nyt vaan muutaman, mitä otin pari viikkoa sitten puolisoni siskosta ( joka on muuten kaunis tapaus ), valmistujaispäivänään. 
Tulossa on myös rippi-sekä hääkuvaa kesän aikana joten niitä kohti iloisin mielin, onneksi into kuvaamiseen on säilynyt vaikka välillä itsetunto meinaakin laahustaa lattian rajassa :)

Iloisia kesäpäiviä ja paljon rakkaustta <3

-Minna