tiistai 23. huhtikuuta 2013

Ensimmäinen koulutehtävä ( palautus 4.4.2013 ) : ASTIAT

Noniin. Ensimmäinen tehtävä oli tosiaan kuvata astioita ( asetelmia ) tutkimalla niiden muotoa, valoa ja syväterävyyttä luonnonvalossa. Visioita oli heti kymmeniä, kahvipannuista ja kahvipavuista myrnan hienoihin astioihin. Kas kummaa, päädyin kuitenkin viinilaseihin...
Aihe tuntui sinäänsä helpolta, sillä olen joskus kuullut sanottavan että kuka tahansa osaa kuvata esineitä. No, omalla kohdallani homma ei kuitenkaan ollut mitenkään itsestäänselvää, piti ottaa moooonta kuvaa ( ja epäonnistua moooonta kertaa ) että kuvat olivat omaan silmään julkaisukelpoisia. 

En ole aikaisemmin ottanut tämän tyylisiä kuvia montaakaan, joten en todellakaan ollut omimmalla maaperällä. Ja saattoi se naapureitakin hieman huvittaa, kun seisoin pöydän päällä ikkunan edessä kameran kanssa ja kokeilin erilaisia kuvakulmia..

Mutta lopulta sain valittua kolme kuvaa jotka otin tikulla mukaan koululle. 
Pienissä ryhmissä sitten valitsimme kuvia jotka olivat upeita, tai sitten kuvia joissa oli joku epäkohta. Minun kaikki kolme kuvaa valittiin ja sainkin rakentavaa palautetta niistä. Siinä tuli myös esille, kuinka erilailla jokainen silmä kuvaa katsoo, ja kuinka erilaisia viestejä kuva välittää. Oikein hyvä koulupäivä keskusteluineen kaikkineen. Meillä on loisto porukka, jossa jokaisella oma tatsi kuvaamiseen ja kuvien analysointiin. 

Muiden kuvia katsellessa mieleen hiipi salaa ajatus, että mitä ihmettä teen täällä loistokuvaajien joukossa ( oli meinaan sen verran laadukkaita ja upeita kuvia esillä! ), mutta samaan aikaan koitin luottaa omaan tyyliini tehdä, ja omaan tapaani tehdä. Ei pidä olla niinkuin muut vaan pitää löytää se oma juttu ja tehdä sitä täysillä, ja tärkein, LUOTTAA ITSEENSÄ. Uskon että tässä tulee olemaan se suuri haaste, mutta päivä päivältä ( ja kuva kuvalta ) sekin asia vahvistuu.

Kaikinpuolin siis huippufiilis, en ole koskaan ajatellut että koulunkäynti voi olla näin KIVAA!!! :) Toki vaatii paljon mielikuvitusta että voi toteuttaa kuvaustilanteita "studiomaisissa" olosuhteissa ( Hah, minun taustakankaana toimii rullaverho ja valoina työmaavalot jotka ON KUUMAT! ) , ja sitten takkahuoneemme joka on tällä hetkellä täynnä tavaraa ja patentteja jotta saisin kuvattua tuotekuvat torstaihin mennessä. Että näinkin ammatillista toimintaa, haha :D

- Minna


Kuka minä olen?

Olen 32 vuotias nuori nainen, jolta ei lopu ajatukset ja ideat koskaan kesken. Valmistuin lähihoitajaksi 10/12 ja siitä se ajatus varmaan sitten lähtikin. Ajatus siitä, että koskaan ei ole liian myöhäistä tehdä isoja päätöksiä, ja koskaan ei ole liian myöhä opiskella. 

Olen harrastanut valokuvausta oikeastaan aina, ainakin niin kauan kuin muistan. Ylä-asteella filmikamera kulki mukanani minne sitten meninkin, siitä syystä teinivuoteni ovatkin taltioituneet kuviksi mikä on hieno asia, vaikkei ne ajat silloin niin hienoja aina olleetkaan ( vai kuka voi rehellisesti sanoa että teininä huolet ja murheet eivät olleet vuorien korkuisia? ) ;)
Myöhemmin tuli myös digi-aika tutuksi, ja kuinka helpoksi kuvaaminen silloin muuttuikaan!!! Epäonnistuneet otokset näki heti, ja täytyy myöntää ettei se kuvanlaatukaan aina niin priimaa ollut. Eikä se ole sitä aina vieläkään. Niiltä ajoilta totuin Canonin kameroihin, ja sellaista kannan mukanani tänäkin päivänä. Mallina toimii Canon 60D jonka sain itseasiassa vasta viime viikolla. Siihen asti kuvailin pirkkaperusmallilla, Canon 1000D:llä jonka sain ystäviltäni 30-vuotislahjaksi. Hekin olivat nähneet innostukseni kuvaamiseen, joten heidän ansiostaan minulle avautui taas yksi uusi maailma. Kiitos siitä :)

Vuoden verran surffailin netissä ja etsin kursseja/kerhoja/koulutuksia jotta voisin syventää osaamistani, ja näin ollen olisin taas askeleen lähempänä unelmaani. Uskallusta löytyi, ja laitoinkin paperit vetämään valokuvaajan ammattitutkintoon, Jyväskylän aikuisopistolle. Myönteinen päätös lopulta tuli, enkä meinannut millään uskoa sitä todeksi. MINÄ, itseopiskellut, "en niin taitava" tyttö pääsisin opiskelemaan muiden joukkoon?? Osaisinkohan mitään? Olisivatko kaikki jo ammattilaisia? Miten rytmitän työn ja koulun? Riittääkö aikaa perheelle? Tekisinkö itsestäni naurettavan? Riittääkö "kalustoni" mihinkään?
Tiedän, voi kuulostaa typerältä. Ehkä luotto siihen omaan tekemiseen ei ole aina ollut kaikista vakaimmalla pohjalla, vaikka kuviani onkin kehuttu ( ja arvosteltukin ).Mutta minä pääsin sinne, ja siitä olen ylpeä.

Asiaa ( ja asian vierestäkin asiaa ) olisi vaikka kuinka, mutta jätetään tämä kirjoitus tällä kertaa tähän ja jatketaan myöhemmin kuvien kanssa. Sillä blogikirjoitukseni on elämäni ensimmäinen, joten reeniä vaatii varmasti tämäkin...

- Minna