No mutta siis kuvailtiin ulkona arkkitehtuurikuvia, joissa piti ottaa taas huomioon suorat linjat ja kaikki muu tärkeä mikä liittyy arkkitehtuurikuvaukseen. Myönnän, ei ollut mun päivä ja pää oli aivan tyhjä. Ei siis leikannut yhtään enkä tahtonut saada suoria linjoja mistään mitä kuvasin. Onneksi on olemassa photari, jossa sitten sai muutaman linjan oikaistua suoraankin ;)
Sisällä tehtaassa oli...hmmh...välillä jopa melko spuuki fiilis. Ketään ei näkynyt missään, maalit lohkeili seinistä ja vesi tippui ajoittain katon läpi. Niin ja oli pimeitä, pitkiä käytäviä...Siellä en tahtoisi kuvailla yksin :D Mutta kaikesta huolimatta, loistava paikka kuvata kyllä! Alla muutama oma otokseni perjantailta.
Ensi kuussa sitten onkin tärkeä etappi edessä, dokumenttiprojektin palautus sekä arviointi. Ja totta on sekin, että alkaapa tässä käydä kuukaudet vähiin ennen valmistumista ( joka toivon mukaan olisi toukokuussa ), vaikka tuntuu että vastahan tämän koulun aloitin. No, hyvässä seurassa aika juoksee nopeampaan. Olenkin yli kiitollinen siitä että olen saanut tutustua meidän huippuluokkaan, jossa erilaisuus on rikkaus ja jokainen neuvo ja vinkki kullan arvoinen. Uskon että kun koulu on ohi, elämääni jää monta hienoa ihmistä, joita toivon mukaan tapaan jatkossakin.
Hups, sitten muihin juttuihin.
Tässä illan hämyssä, yksin koneella istuen ja hidasta musiikkia kuunnellen mieli vaeltaa taas jonnekkin kauas, ja olo on jokseenkin erikoinen. Toisaalta asiat ovat h*lvetin hyvin ja elämä on näyttänyt jälleen kerran sen että eteenpäin mennään vaikka se välillä onkin ollut rämpimistä ja räpiköimistä. Toisaalta taas mieli on epävarma ja pelokaskin. Niin paljon on tapahtunut, että välillä mietin tuleeko siitä seesteistä kautta ollenkaan, ja jos tulee niin milloin? Työttömyys, muutto ja opiskelujen keskeneräisyys osaltaan vaikuttaa siihen että tämä pää käy koko ajan kierroksilla, ja uskokaa tai älkää niin mäkin kaipaisin sitä rauhaa ja "tavallisuutta" tähän arkeen, sitä ettei tarvitsisi miettiä jatkuuko tämä epävarma tilanne kuinka kauan. Sama pätee kyllä ihmisiinkin... Mutta toisen ajatuksiinkaan ei käsiksi pääse, eikä valintoja voi toisen puolesta tehdä.
Sen mä olen oppinut vuosien varrella, että mä olen mä - ota tai jätä. Pätee kaikkiin ihmissuhteisiin :)
ps. Ja kiitos teille ihanaakin ihanammat ystäväni, te olette korvaamattomia <3 Ja tietty perhe myös, mutta senhän te jo tiesittekin <3
-LÖÖÖV!
