keskiviikko 19. marraskuuta 2014

Onko vielä pitkä matka?

No ei ole! Meinaan VAT-näytön palautukseen, joka on muutamaa liitettä vaille valmis. Siis valmis lähetettäväksi eteenpäin. 
Ihmettelen itsekkin miten viime tippaan olen kaiken jättänyt, sillä yleensä olen melko aikaansaava ihminen enkä jätä asioita viimemetreille roikkumaan. 
Ehkä syy on siinä, että en varsinaisesti "tarvitse" papereita tällä hetkellä mihinkään, sillä ainakaan vielä en ole jatkokouluttautumassa enkä perustamassa yritystä. Ja yrityksenhän/toiminimen voi perustaa ilman tuota paperiakin. Muutamassa vuodessa valokuvaajien määrä on kasvanut huomattavasti, ja usein luullaan että kaikki järjestelmäkameran omistavat ovat jollakin tavalla ammattilaisia. Vaikka eihän näin ole.
Valokuva ja valokuvaus on paljon muutakin kuin vain kuvan räpsäisy. Se on toisinaan harkittua valon ja varjojen sommittelua, kuvan rakenteen tuntemusta. 
Toisinaan mennään ohi oppikirjojen, eikä välitetä pakopisteistä tai siitä onko joku linja suora vai ei. Tärkeintä (minusta), on kuitenkin aina mennä fiiliksen mukaan. Joku asia saattaa toimia tietyssä kuvassa, mutta toisessa ei. Sekin asia tekee meistä kuvaajista erilaisia. Osataan käyttää erilaisia tapoja kuvata ja käsitellä kuvia niin, että syntyy juuri se minun näköinen kuva. 

Mitä valokuvaus sitten merkitsee minulle?
Ensinnäkin, se on oiva tapa toteuttaa itseään. Kertoa tunteista ja fiiliksistä. Toisinaan huomaa että kuvissa toistuu sama tunnelma pitemmän aikaa. Kun miettii tarkemmin, tajuaa kuvien kertovan monesti sen hetkisestä mielentilasta. Ilosta, surusta, haikeudesta, onnesta.
Minulle tärkeintä on että kuvissa on tunnetta, ja että se herättää katsojassakin jonkin tunteen. 
Hyvä paikka löytää kuvia on Instagram. Siellä törmää kuviin laidasta laitaan, ja täytyy myöntää että toisinaan kyllästyttää ne duckfacet ja jumppatrikookuvat joita sinne paljon lataillaan. Mutta sekin kai on joku muoti-ilmiö, että joka päivä laittaa kuvan pepustaan ja odottaa kuinka monta tykkäystä kuva saa.
Itse en voisi vähempää piitata tykkäyksien määrästä ja siitä kuinka moni minua seuraa, en rakenna niiden kuvien varaan käsitystä itsestäni ja siitä kuinka "suosittu" olen. Toki iloitsen jos joku on kuvastani tykännyt, en nyt tarkoita sitä. Mutta tärkeintä on minulle se, jos edes yksi ihminen saa kuvastani jonkin tunteen tai fiiliksen. Tai ruokakuvasta vaikka näläntunteen, sekin käy :)

Tähän alle laitan muutamia kuvia joita olen syksyn jälkeen ottanut. Kuvia ihmisistä ja kauniista Suomen luonnosta :)








-Hyvää miestenpäivää :)

Love, Minna