Vihdoin! Tuotekuvaus osio takanapäin ja siirryttiin elokuun kontaktilla henkilökuvaukseen. Huippua!
Torstai ilta lähinnä katseltiin kuvia maalauksista ja valokuvista, kuinka maalaustaide on vaikuttanut valokuvaukseen ( tai jotain sinne päin ), sekä etsittiin netistä erilaisten kuvaajien tuotantoa. Minä löysin heti monia kuvaajia keiden otokset vain upposivat ( Benoit Courti, John Fallon, Jock Sturges, Sally Mann . ) Vaikuttavia, tunteikkaita ja aika herkkiäkin kuvia kaikenkaikkiaan. Jes.
Perjantaina aloitimme sitten henkilökuvauksella, testailtiin studiossa ihan perinteisiä muotokuvia ja valoja, ja kuinka heijastimet sun muut vaikuttaa kuvan fiilikseen. Jaoimme myös porukan ryhmiin ja meidän ryhmä jäi studioon työstämään. Mulla oli heti idea ( yllättävää ), että halusin valaistuksen joka tulisi ns ovenraosta, ja malli istuisi siinä "valojuovassa" katse valoon päin. Onneksi Simo oli taas lähettyvillä ja kertoi kuinka homma on helpointa toteuttaa. Yksi valo ( softboxi hunajakennolla ) joka tuli mustien styroxlevyjen välistä. Siihen ei muuta tarvittu, paitsi malli joka olin tietysti minä ;)
Mutta kokeiltiin me ihan perinteisiä muotokuviakin, tai siis Stefan halusi testata sitä kuinka saa otettua muotokuvan yhdellä salamalla niin että muuta ei tarvita, paitsi heijastin joka oli Stefanin sylissä. Ja hups hei, nekin kuvat toimi hyvin! Ohjeena se, että mallista taustaan on 2/3 ja kamerasta malliin 1/3. Eli vähälläkin pärjää tiettyyn rajaan asti, ja hyvä niin. Kaikilla kun ei ole mahdollisuuksia panostaa heti kalliisiin laitteisiin ja vempaimiin. Pikku hiljaa, vai miten se nyt meni... ;)
Ja sitten meillä oli myös kuvankäsittelyä. Ah, niin ihanaa kuvankäsittelyä jossa en todellakaan ole mikään pro vaan kaikki tarvitsee vääntää rautalangasta. Mutta meillä oli hyvät oppitunnit ja kynä sauhuten laitoin muistiinpanoja ylös joita sitten kotona photarissa testailin ja harjoittelin. Aikaa ja ajatusta se kyllä vaatii, ja pitkää pinnaa. Onneksi en omista noista mitään joten... Oppia ikä kaikki? :)
Mutta juu. Hommat rulaa ihan jees, isoja elämänmuutoksia tuloillaan ja siitä syystä hommat välillä meinaa lipsua ( lue: langat meinaa karata käsistä ), mutta jokatapauksessa hyvällä fiiliksellä mennään. Ainakin vielä. Energiaa riittää ja olenkin sitä mieltä, että miks hitossa ihmiset hengailee ja takertuu ihmisiin ketkä vievät sun kaiken energian eivätkä koskaan anna takaisin mitään? Se on todella uuvuttavaa! Itse huomaan, että jos tapaa ihmisen kenellä on "hyvä" energia niin sen seurassa viihtyy ja siitä haluaa tietää lisää. Toista on ne, ketkä puhuvat vain omista huolista ja murheistaan, manaavat elämän kurjuutta eivätkä näe sitä paljon puhuttua valoa siellä tunnelin päässä. Koskaan. Äh, uuvuttavaa. En sano että aina pitäisi hymyillä tai olla hymy korvissa, mutta kun sen asenteen saisi käännettyä niin että hitto, shit happens mutta mitä sitten, elämä jatkuu.
Joo mutta tässä nyt muutama kuva, enjoy tai jotaki sinnepäin;) Pusss!
-Minna
Nonnii, aika senkun kiitää eteenpäin hurjaa vauhtia, niin etten ehdi edes blogiani päivitellä. Hyi minua, olen ollut laiska se myönnettäkööt. Kesä on mennyt minulta vähän niinkuin ohi, töitä on ollut kiitettävästi ja se ylimääräinen aika on vain kadonnut johonkin. Inspiraatio on ollut kadoksissa myös kuvaamisen suhteen, ja oikeastaan olenkin räpsinyt ihan pirkkaperus kuvia omaksi ilokseni. Toki muutama "oikeakin" kuvauskeikka mahtuu mukaan, mm ystävieni hääkuvat sekä ihanan pikkupojan 1 vee kuvat ( joka olikin muuten haastava, milloin paistoi aurinko liikaa, milloin liian vähän, valotusta oli säädettävä KOKO ajan, ja linssiäkin vaihdettava kiinteästä zoomiin kun sen verran oli liikettä etten aina perässä pysynyt. ) Mutta kivaa ja opettavaista se oli kyllä. Kiitos vaan kaikille malleille näistä keikoista!
Viime kuussa kontaktijaksoa ei ollutkaan, ja deadline lähestyy kovaa vauhtia tuotekuvauksen osalta. Kansio tuotekuvauksesta olisi palautettava ensi kuussa, ja niinkuin jo sanoin; olen ollut laiska kamerani kanssa mitä tulee juuri tähän kategoriaan. No, otin minä itseäni niskasta kiinni yksi päivä kun sain hyvän ( varastetun ) idean. Tästä ideasta kuuluu kaikki kunnia luokkatoverilleni Mikolle, Sinol-mestarille joka antoi vinkkejä tämän tyylisiin kuviin. Ja taisi niitä kokeilla myös Samuli, joka olikin saanut hyvää matskua aikaan. Itselläni homma lähti...sanotaanko "hieman" käsistä, ja välillä Sinol roihusi niin että mietin täytyykö turvautua palokunnan apuun...;) Mutta lopulta sain hiottua valotusaikaa sopivaksi ja sain muutaman suht onnistuneenkin kuvan napsaistua. Nopea siinä täytyy kyllä olla, mutta mähän olen tiettävästi nopea liikkeissäni, hahhaaa.
Syksyllä sitten siirrytäänkin henkilökuvaukseen jota odotan yli-innokkaasti! Ajatuksena olisikin varata tässä syksyn mittaan studiota jossa testailisin eri tyylisiä kuvaustapoja, ja malleinakin ihmisiä laidasta laitaan ( lapsikuvausta, dramaattista musta-valkokuvausta jossa paljon varjoja,perhekuvausta, tatuoituja ihmisiä ja sitten jotakin perinteisempää "katso kameraan" kuvausta. ) Toiveena löytää suuntaa sille omalle jutulle ja omalle tyylille tehdä kuvia, ja tottakai kokeilla erilaisia valaisutekniikoita sekä heijastimia.
Onneksi minulta löytyy monta lupaavaa mallin alkua ystävistäni, joten koekaniinien saaminen mukaan tähän opetteluun ei varmaankaan tuota ongelmia :)
Persuksissa myös hieman polttelee projekti, joka liittyy kuluttamiseen tässä yhteiskunnassa. Mun ajatus lähteä työstämään tätä projektia on sellainen että kuvaan asioita/tavaroita siinä vaiheessa kun ihminen on jo luopunut näistä "aarteistaan". Se kuinka paljon ihmiset ostavat ja ostavat, ja mihin tämä kaikki "tarpeellinen" lopulta joutuu. Pienellä hiomisella uskon että tästä saa vielä ihan hyvän jutun aikaiseksi.
Ja niinkuin mulla on tapana,niin loppuun sitten jotakin olevinaan syvällistä settiä. Muistan kun eräs hyvä ystäväni joskus sanoi, että aina iltaisin pitäisi miettiä kulunutta päivää ja sitä mistä asioista on menneessä päivässä kiitollinen. Kaikessa pienuudessaan hirveän tärkeä ja iso lause, ja monelta tämä asia jää varmasti tekemättä. Minulta myös. Olenkin koittanut opetella siihen, että nukkumaan mentäessä mieli olisi tyyni ja negatiiviset energiat karistettu pois. Ei, se ei todellakaan ole helppoa mutta pienellä harjoittelulla saa aikaan hyviä tuloksia ;) Minä olen tänään ollut kiitollinen siitä, että pääsin lasten kanssa mökille, uudelle terassille nauttimaan kahvini. Olen kiitollinen siitäkin, että minulla on oma sauna jossa voin rentoutua työpäivän jälkeen. Ja eniten olen kiitollinen siitä, että tänäänkin olen saanut viettää aikaa rakkaiden kanssa, ja olla juuri se ihanakamala Minna joka oikeasti olen.
Enpä vaihtaisi tätäkään päivää pois, vaikka siihenkin mahtui tunteita laidasta laitaan.
-Remember, everything happens for a reason.
Minna
