Henkilökuvausta vihdoinkin!

Vihdoin! Tuotekuvaus osio takanapäin ja siirryttiin elokuun kontaktilla henkilökuvaukseen. Huippua!
Torstai ilta lähinnä katseltiin kuvia maalauksista ja valokuvista, kuinka maalaustaide on vaikuttanut valokuvaukseen ( tai jotain sinne päin  ), sekä etsittiin netistä erilaisten kuvaajien tuotantoa. Minä löysin heti monia kuvaajia keiden otokset vain upposivat ( Benoit Courti, John Fallon, Jock Sturges, Sally Mann . ) Vaikuttavia, tunteikkaita ja aika herkkiäkin kuvia kaikenkaikkiaan. Jes.

Perjantaina aloitimme sitten henkilökuvauksella, testailtiin studiossa ihan perinteisiä muotokuvia ja valoja, ja kuinka heijastimet sun muut vaikuttaa kuvan fiilikseen. Jaoimme myös porukan ryhmiin ja meidän ryhmä jäi studioon työstämään. Mulla oli heti idea ( yllättävää ), että halusin valaistuksen joka tulisi ns ovenraosta, ja malli istuisi siinä "valojuovassa" katse valoon päin. Onneksi Simo oli taas lähettyvillä ja kertoi kuinka homma on helpointa toteuttaa. Yksi valo ( softboxi hunajakennolla ) joka tuli mustien styroxlevyjen välistä. Siihen ei muuta tarvittu, paitsi malli joka olin tietysti minä ;) 
Mutta kokeiltiin me ihan perinteisiä muotokuviakin, tai siis Stefan halusi testata sitä kuinka saa otettua muotokuvan yhdellä salamalla niin että muuta ei tarvita, paitsi heijastin joka oli Stefanin sylissä. Ja hups hei, nekin kuvat toimi hyvin! Ohjeena se, että mallista taustaan on 2/3 ja kamerasta malliin 1/3.  Eli vähälläkin pärjää tiettyyn rajaan asti, ja hyvä niin. Kaikilla kun ei ole mahdollisuuksia panostaa heti kalliisiin laitteisiin ja vempaimiin. Pikku hiljaa, vai miten se nyt meni... ;) 

Ja sitten meillä oli myös kuvankäsittelyä. Ah, niin ihanaa kuvankäsittelyä jossa en todellakaan ole mikään pro vaan kaikki tarvitsee vääntää rautalangasta. Mutta meillä oli hyvät oppitunnit ja kynä sauhuten laitoin muistiinpanoja ylös joita sitten kotona photarissa testailin ja harjoittelin. Aikaa ja ajatusta se kyllä vaatii, ja pitkää pinnaa. Onneksi en omista noista mitään joten... Oppia ikä kaikki? :)

Mutta juu. Hommat rulaa ihan jees, isoja elämänmuutoksia tuloillaan ja siitä syystä hommat välillä meinaa lipsua ( lue: langat meinaa karata käsistä ), mutta jokatapauksessa hyvällä fiiliksellä mennään. Ainakin vielä. Energiaa riittää ja olenkin sitä mieltä, että miks hitossa ihmiset hengailee ja takertuu ihmisiin ketkä vievät sun kaiken energian eivätkä koskaan anna takaisin mitään? Se on todella uuvuttavaa! Itse huomaan, että jos tapaa ihmisen kenellä on "hyvä" energia niin sen seurassa viihtyy ja siitä haluaa tietää lisää. Toista on ne, ketkä puhuvat vain omista huolista ja murheistaan, manaavat elämän kurjuutta eivätkä näe sitä paljon puhuttua valoa siellä tunnelin päässä. Koskaan. Äh, uuvuttavaa. En sano että aina pitäisi hymyillä tai olla hymy korvissa, mutta kun sen asenteen saisi käännettyä niin että hitto, shit happens mutta mitä sitten, elämä jatkuu. 

Joo mutta tässä nyt muutama kuva, enjoy tai jotaki sinnepäin;) Pusss!

-Minna