Eteenpäin sanoi mummo lumessa!

Nonnii, aika senkun kiitää eteenpäin hurjaa vauhtia, niin etten ehdi edes blogiani päivitellä. Hyi minua, olen ollut laiska se myönnettäkööt. Kesä on mennyt minulta vähän niinkuin ohi, töitä on ollut kiitettävästi ja se ylimääräinen aika on vain kadonnut johonkin. Inspiraatio on ollut kadoksissa myös kuvaamisen suhteen, ja oikeastaan olenkin räpsinyt ihan pirkkaperus kuvia omaksi ilokseni. Toki muutama "oikeakin" kuvauskeikka mahtuu mukaan, mm ystävieni hääkuvat sekä ihanan pikkupojan 1 vee kuvat ( joka olikin muuten haastava, milloin paistoi aurinko liikaa, milloin liian vähän, valotusta oli säädettävä KOKO ajan, ja linssiäkin vaihdettava kiinteästä zoomiin kun sen verran oli liikettä etten aina perässä pysynyt. ) Mutta kivaa ja opettavaista se oli kyllä. Kiitos vaan kaikille malleille näistä keikoista!

Viime kuussa kontaktijaksoa ei ollutkaan, ja deadline lähestyy kovaa vauhtia tuotekuvauksen osalta. Kansio tuotekuvauksesta olisi palautettava ensi kuussa, ja niinkuin jo sanoin; olen ollut laiska kamerani kanssa mitä tulee juuri tähän kategoriaan. No, otin minä itseäni niskasta kiinni yksi päivä kun sain hyvän ( varastetun ) idean. Tästä ideasta kuuluu kaikki kunnia luokkatoverilleni Mikolle, Sinol-mestarille joka antoi vinkkejä tämän tyylisiin kuviin. Ja taisi niitä kokeilla myös Samuli, joka olikin saanut hyvää matskua aikaan. Itselläni homma lähti...sanotaanko "hieman" käsistä, ja välillä Sinol roihusi niin että mietin täytyykö turvautua palokunnan apuun...;) Mutta lopulta sain hiottua valotusaikaa sopivaksi ja sain muutaman suht onnistuneenkin kuvan napsaistua. Nopea siinä täytyy kyllä olla, mutta mähän olen tiettävästi nopea liikkeissäni, hahhaaa.

Syksyllä sitten siirrytäänkin henkilökuvaukseen jota odotan yli-innokkaasti! Ajatuksena olisikin varata tässä syksyn mittaan studiota jossa testailisin eri tyylisiä kuvaustapoja, ja malleinakin ihmisiä laidasta laitaan ( lapsikuvausta, dramaattista musta-valkokuvausta jossa paljon varjoja,perhekuvausta, tatuoituja ihmisiä ja sitten jotakin perinteisempää "katso kameraan" kuvausta. ) Toiveena löytää suuntaa sille omalle jutulle ja omalle tyylille tehdä kuvia, ja tottakai kokeilla erilaisia valaisutekniikoita sekä heijastimia. 
Onneksi minulta löytyy monta lupaavaa mallin alkua ystävistäni, joten koekaniinien saaminen mukaan tähän opetteluun ei varmaankaan tuota ongelmia :)

Persuksissa myös hieman polttelee projekti, joka liittyy kuluttamiseen tässä yhteiskunnassa. Mun ajatus lähteä työstämään tätä projektia on sellainen että kuvaan asioita/tavaroita siinä vaiheessa kun ihminen on jo luopunut näistä "aarteistaan". Se kuinka paljon ihmiset ostavat ja ostavat, ja mihin tämä kaikki "tarpeellinen" lopulta joutuu. Pienellä hiomisella uskon että tästä saa vielä ihan hyvän jutun aikaiseksi.

Ja niinkuin mulla on tapana,niin loppuun sitten jotakin olevinaan syvällistä settiä. Muistan kun eräs hyvä ystäväni joskus sanoi, että aina iltaisin pitäisi miettiä kulunutta päivää ja sitä mistä asioista on menneessä päivässä kiitollinen. Kaikessa pienuudessaan hirveän tärkeä ja iso lause, ja monelta tämä asia jää varmasti tekemättä. Minulta myös. Olenkin koittanut opetella siihen, että nukkumaan mentäessä mieli olisi tyyni ja negatiiviset energiat karistettu pois. Ei, se ei todellakaan ole helppoa mutta pienellä harjoittelulla saa aikaan hyviä tuloksia ;) Minä olen tänään ollut kiitollinen siitä, että pääsin lasten kanssa mökille, uudelle terassille nauttimaan kahvini. Olen kiitollinen siitäkin, että minulla on oma sauna jossa voin rentoutua työpäivän jälkeen. Ja eniten olen kiitollinen siitä, että tänäänkin olen saanut viettää aikaa rakkaiden kanssa, ja olla juuri se ihanakamala Minna joka oikeasti olen. 
Enpä vaihtaisi tätäkään päivää pois, vaikka siihenkin mahtui tunteita laidasta laitaan.
-Remember, everything happens for a reason.

Minna