Kuka minä olen?

Olen 32 vuotias nuori nainen, jolta ei lopu ajatukset ja ideat koskaan kesken. Valmistuin lähihoitajaksi 10/12 ja siitä se ajatus varmaan sitten lähtikin. Ajatus siitä, että koskaan ei ole liian myöhäistä tehdä isoja päätöksiä, ja koskaan ei ole liian myöhä opiskella. 

Olen harrastanut valokuvausta oikeastaan aina, ainakin niin kauan kuin muistan. Ylä-asteella filmikamera kulki mukanani minne sitten meninkin, siitä syystä teinivuoteni ovatkin taltioituneet kuviksi mikä on hieno asia, vaikkei ne ajat silloin niin hienoja aina olleetkaan ( vai kuka voi rehellisesti sanoa että teininä huolet ja murheet eivät olleet vuorien korkuisia? ) ;)

Myöhemmin tuli myös digi-aika tutuksi, ja kuinka helpoksi kuvaaminen silloin muuttuikaan!!! Epäonnistuneet otokset näki heti, ja täytyy myöntää ettei se kuvanlaatukaan aina niin priimaa ollut. Eikä se ole sitä aina vieläkään. Niiltä ajoilta totuin Canonin kameroihin, ja sellaista kannan mukanani tänäkin päivänä. Mallina toimii Canon 60D jonka sain itseasiassa vasta viime viikolla. Siihen asti kuvailin pirkkaperusmallilla, Canon 1000D:llä jonka sain ystäviltäni 30-vuotislahjaksi. Hekin olivat nähneet innostukseni kuvaamiseen, joten heidän ansiostaan minulle avautui taas yksi uusi maailma. Kiitos siitä :)

Vuoden verran surffailin netissä ja etsin kursseja/kerhoja/koulutuksia jotta voisin syventää osaamistani, ja näin ollen olisin taas askeleen lähempänä unelmaani. Uskallusta löytyi, ja laitoinkin paperit vetämään valokuvaajan ammattitutkintoon, Jyväskylän aikuisopistolle. Myönteinen päätös lopulta tuli, enkä meinannut millään uskoa sitä todeksi. MINÄ, itseopiskellut, "en niin taitava" tyttö pääsisin opiskelemaan muiden joukkoon?? Osaisinkohan mitään? Olisivatko kaikki jo ammattilaisia? Miten rytmitän työn ja koulun? Riittääkö aikaa perheelle? Tekisinkö itsestäni naurettavan? Riittääkö "kalustoni" mihinkään?

Tiedän, voi kuulostaa typerältä. Ehkä luotto siihen omaan tekemiseen ei ole aina ollut kaikista vakaimmalla pohjalla, vaikka kuviani onkin kehuttu ( ja arvosteltukin ).Mutta minä pääsin sinne, ja siitä olen ylpeä.

Asiaa ( ja asian vierestäkin asiaa ) olisi vaikka kuinka, mutta jätetään tämä kirjoitus tällä kertaa tähän ja jatketaan myöhemmin kuvien kanssa. Sillä blogikirjoitukseni on elämäni ensimmäinen, joten reeniä vaatii varmasti tämäkin...

- Minna